Krupuk Udang Warna (Katkarapukeksi)

Pidätkö katkaravuista? Pidätkö pakkauslastuista? Pidätkö fantasiakääpiöiden puhumasta kielestä? Jos vastasit kaikkiin ”kyllä”, niin nyt on mahdollista kokea tukuittain elämyksiä pienellä vaivalla, kätevästi kotikeittiön ääressä!

Jo ylimuistoisista ajoista asti, ovat maan alla ja vuorien uumenissa asuvat kääpiöt olleet tunnettuja paitsi verrattomista insinööritaidoistaan, kullanhimostaan, mieltymyksestään piipputupakkaan, liharuokiin ja tummaan olueen, niin myös kyvyistään valmistaa maittavia snacksejä parin simppelin raaka-aineen avulla. Tapiokajauhoja, vettä ja katkarapuja yhdistämällä saadaan aikaan lastuja, jotka sitten jätetään aurinkoon kuivumaan. Se, miten vuorten uumeniin ja maan alle saadaan aurinkoa ja katkarapua jää meiltä ihmisrodun tietämättömiltä edustajilta pimentoon todennäköisesti ikuisiksi ajoiksi. Kun lastut ovat kuivuneet, ne pakataan läpinäkyvästä muovista tehtyihin pusseihin ja myydään kauppiaille, kuten Tampereen East Asia Martille, jälleenmyytäviksi kovaan, yli kolmen euron hintaan. Turhaan ei kapitalismin malliroduksi tiedettyjen kääpiöiden ahneudesta liiku lähestulkoon eeppisiin mittoihin kasvaneita tarinoita!

 PS. Muovipakkauksessa väitetään näitä valmistetuiksi Kaakkois-Aasiassa, Indonesiassa, hollantilaistaustaisen Baland Bamboo Brand – yhtiön toimesta, mutta kyllä alkuperäinen, sointuvasti karahteleva nimi ”Krupuk Udang Warna” paljastaa totuuden: Kääpiöproduktiota ovat! 

Täytyy ihan ensimmäiseksi myöntää, että kun nämä tarttuvat kaupan hyllyltä mukaani, ei minulla ollut aavistustakaan siitä, mitä oikein olin ostamassa. Pakkaus näytti sopivan epäilyttävältä joten päätin tehdä hankinnan puhtaasti ”sika säkissä” – metodilla. Kaupan henkilökunnalta olisi varmasti saanut apua mysteerin selvittämiseen, mutta eihän nyt suomalainen sellaista tohdi udella, pitävät vielä vähän yksinkertaisena…

Kotona syvennyin pakkaukseen tarkemmin ja tajusin, että eihän näitä kuulu tällaisenaan syödä, vaan ne pitää ensin paistaa – ohjeen mukaan pannulla ja reilussa öljyssä. Vasta nyt minulle valkeni, että olin törmännyt katkarapukeksien alkumuotoon! Ryhdyinkin rohkeasti toteuttamaan ohjetta ja muutaman minuutin kuluttua edessäni oli kuin olikin muutama kasa kuivaksi käpristynyttä, mustunutta hiiltä ja runsaasti sinertävää savua. Saatuani katossa ulvoneen palovaroittimen hajalle ja huoneen tuuletettua totesin nopeasti, että eihän tästä, per**le, mitään tule. Siirryinkin siis internetin tietovirtaan etsimään ratkaisua ongelmaan. Pian sellainen myös löytyi. Useat lähteet kehottivat nimittäin pistämään sirut lautaselle ja lautasen minuutiksi mikroaaltouuniin. Innostuneena lähdin heti kokeilemaan ohjetta ja lopputulos näkyy seuraavissa kuvissa:

Ennen

Jälkeen

Mikro toimi ihan mallikaasti valmistusvälineenä ja plussana kekseistä tuli myös terveellisempiä ylenmääräisen rasvalla luttaamisen jäädessä pois. Ilmeisesti näistä saisi kuitenkin kaikkein parhaimpia pikaisella uppopaistolla, mutta vähemmälläkin vaivannäöllä saa aikaan ihan syötäviä tekeleitä. Oli myös hauskaa seurata, kuinka littanat lastut pullahtivat kuohkeiksi muutamissa sekunneissa, mikroaaltojen syleilyssä. Lopputulos muistutti erehdyttävästi usein särkyvää materiaalia suojaamaan käytettyjä pakkauslastuja. Mikrossa valmistamisen ongelmana oli kuitenkin se, että lastut valmistuivat epätasaisesti. Osasta tuli ihan premium-tasoa toisten jäädessä hieman nahkeiksi ja huonommin ”pullistuneiksi”. Erona uppopaistettuun versioon on myös se, että mikrossa valmistettaessa lastut säilyttävät melkoisesti enemmän katkaravunmakuaan, josta joko pitää, tai sitten ei. Itse olen sitä mieltä, että katkaravun aromi sopi kekseihin oikein hyvin, mutta uskon eriäviäkin mielipiteitä löytyvän.

Varoituksen sana kaikille lastujen mikrotusta kokeileville: Kun olet huruutellut sipsisi valmiiksi, niin mikron oven avaus lehauttaa kasvoillesi melkoisen tuoksumaailman. Väittäisin tuoksussa olevan ainakin hapanta kalaa, katkarapua ja virtsaa. Seuraava sanailu käytiinkin kyseisen tapahtuman jälkeen itseni (M) ja paremman puoliskoni (PP) välillä:

*Ping! (Mikro ilmoittaa lämmitystapahtuman olevan loppu)

PP: Hyi että! Mikä ihme täällä oikein haisee!?

M: Katkarapulastut. Otatko maistiaiset?

PP: (avaa parvekkeen ovea) Hyi hitto!

M: Nää on ihan maukkaita. Ota pari!

PP: (poistuu huoneesta paidan hihat nenän edessä)

Vaikka olen edelleen sitä mieltä, että ei se tuoksu nyt noin kamala ollut, niin haju on kuitenkin aika vahva ja säilyy mikrossa jonkin aikaa. Rasvakeittimellä valmistettuna tämäkin ongelma eliminoituu tehokkaasti.

Itse maussa ei ole mitään valittamista. Mikroversiokin maistuu vain miedosti hieman suolaiselle katkaravulle, eikä aromi ole edes kovin voimakas. Valmiit, rapeat keksit menevätkin hyvin suolaisina pikkunaposteltavina, joita voi nopeasti ja helposti valmistaa pussin lastuista juuri sopivankokoisen erän kerrallaan. Vaalea ja humalarikas olut toimii hienosti kyytipoikana. Valmis lastu imee myös melkoisesti kosteutta ja käpristyy kiinni suuhun tai kielen pintaan, ritisten samalla jännästi.

Tietenkin helpompi tapa nauttia katkiskekseistä on ostaa suoraan pussillinen valmiiksi paistettuja lastuja, jotka ovat tasalaatuisia ja maultaan todennäköisesti jokin verran parempia, mutta itse valmistaminen tulee edullisemmaksi ja on ältsysti jännempää. Samalla tuet myös kääpiövaltakunnan taloutta näinä taantuman epävakaina aikoina! Ghul burk!

MAKU: Suolainen, katkarapu maistuu jonkin verran

HAJU: Itse lastuissa melko mieto, valmistettaessa syntyy melkoisesti kalan ja katkaravun tuoksua (mikroversiona)

Kokonaisarvosana: 3 / 5

"Krupuk Udang Warna" Yeah, beibi!

Bowl Noodle

Nuudeleitahan ovat Suomen kaupat ja kioskit pullollaan, mutta nyt puhutaankin laadusta ja asiantuntemuksesta! Et kai sinäkään ostaisi Mongoliassa tehtyä mämmiä tai Bangladeshilaista saunaa? I thought as much. Niinpä Pirkan ”vehnäjauhonarua pussissa” – tuotokset kalpenevatkin, kun otetaan vastustajan nurkkaukseen aitoja, nuudeleiden syntysijoilla tehtyjä tuotteita. Yksi tällainen on Hot&Spicy -kulhonuudeli yhdestä tämän ruokalajin luvatuista maista eli Etelä-Koreasta, tuosta kommunististen naapureidensa halveksimasta, amerikkalaisen rappiokapitalismin vientikohteesta. Kyseisen tuotteen on valmistanut alalla jo vuodesta 1965 toiminut valmisnuudeleiden kova nimi Nong Shim Co., Ltd. Siinä missä piskuisia pussinuudeleita saa kotomaasta reilusti alta eurolla, kääntää Nong Shimin deluxe-versio kulhoineen asiat päälaelleen ja kustantaa lähestulkoon pari kappaletta euromaiden yhteisvaluuttaa Tampereen East Asia Martilla! Mutta kovalle(!) hinnalle on syynsä: Jonkinlaisesta polystyreenistä tehty kulho on kuluttajalle kuin Graalin malja Indiana Jonesille. Ampumahaavoja se tuskin parantaa, mutta nyt voit ainakin valmistaa ja syödä nuudelisi tyylikkäästi suoraan kupista, joutumatta enää työkavereiden pilkan kohteeksi yrittäessäsi kokata pussinuudeleita kahvinkeittimen pannussa. Lisäksi styroksi pitää lämmön sisällä ja kätesi palovammoitta läpi ruokailuprosessin!

Exquisite design since 1965!

No miltäs se sitten maistuu? Maku on kuin toisesta maailmasta useimpiin kotokauppojen pussinuudeleihin verrattuna. Mukavan tulista ja lämmittävää keittoa, eikä sattumien määrässäkään ole nuudelistandardien niukkaan maailmaan suhteutettuna säästelty! Ainoa miinus tulee kaksiteräiseksi miekaksi osoittautuvasta polystyreenikulhosta: Vaikka se toimiikin hyvänä lämmöneristeenä molempiin suuntiin, niin ikävänä sivuvaikutuksena se myös tuoksahtaa vahvasti muoville. Kun kupin nostaa nenukkinsa alle ja ryystää sieltä lusikan avulla maukasta keittoa niin saa samalla tahtomattaan hajuaistielimeensä muovisen sivutuoksun. Pahuksen Eteläkorealaiset! Aina jokin juju ujutettuna täydellisen kuuloiseen tuotteeseen! Kia-autoissa se on 7 vuoden takuun maksattaminen salakavalasti huoltohinnoissa ja Nong Shimin muutoin maukkaissa ja tulisissa kulhonuudeleissa se on teolliselle haiseva kulho. Joka tapauksessa tuote on varsin onnistunut ja kätevä, mutta edellä jo moneen kertaan mainittu ja manattu styroxaromi tiputtaa loppuarvosanaa ainakin yhden pisteen verran. Jos olet kuitenkin lähdössä paikkaan, missä helppous ja astiattomuus ovat valtteja, on tämä kulhonuudeli oikein hyvä ja toimiva valinta. Toimii esmes retkellä Islannissa, kun lappaat vaan kuumasta lähteestä vettä kulhoon ja nautit.

Ai niin, tekele sisältää myös (nuudeleille erittäin tyypilliseen tapaan) lisäainetta numero E621. Tämä on sitä kuuluisaa natriumglutamaattia, joka saattaa herkimmille aiheuttaa kaikenlaisia kipuilu & tuska – kategoriaan lukeutuvia, todellisia ja kuviteltuja, henkisiä ja fyysisiä oireita. Jos tuntuu siltä, että kantti tai pakki sen syömisestä hajoaa, niin älä syö tätä tuotetta. Sinua on varoitettu.

MAKU: Tulinen ja suolainen, mukana umamia

HAJU: Mausteinen, muovinen

 Kokonaisarvosana: 3 ½  /  5

Naruto-spiraaligalaksi keskellä nuudeliavaruutta

Calpis Yoghurt Soda

Japanilaiset ovat mestareita outojen (tai järjettömien) asioiden keksimisessä: Ihmisen ulosteesta prosessoidut pihvit, vauvamoppi, karaoke, syömäpuikkoihin kiinnitettävä tuuletin, poikaystävätyyny, pääpanta sateenvarjolla sekä tamagotchi ovat vain pieni osa tämän saarivaltakunnan asukkien ihmeellisten aivoitusten tuloksia. Kolikon kääntöpuolena japanilaiset ovat myös mestareita hienojen ja tyylikkäiden asioiden, kuten ihmisen ulosteesta prosessoitujen pihvien, kamikazelentäjien, samuraiden, harakirin, amis-Toyotan aihioiden ja Calpis-juoman keksimisessä. Tällä kertaa tarkastelussa onkin siis aitojapanilainen keksintö: Soodalla terästetty calpis. Jotta ymmärrämme, mistä tässä outolinnussa on kyse, pitää ennen asiaan pääsyä laskeutua reilun sadan vuoden taakse nousevan auringon maan historiaan.

Vuonna 1904 Kaiun Mishima niminen japanilaismies matkusteli Pohjois-Kiinan ja Mongolian seutuvilla kohdaten paikallisia asukkaita. Näillä alkuasukeilla oli tapana juoda käyneestä tammanmaidosta valmistettua alkoholijuomaa nimeltään airag. Jostakin käsittämättömästä syystä (kenties airagista liikuttuneessa tilassa?) herra Mishima innostui mongolien maitopohjaisesta juomasta ja jatkoi sen kehittelyä Koto-japanissa. Tämä kehitysprosessin tuloksena syntyi alkoholiton virvoitusjuoma nimeltään Calpis (Cal niinku ”calcium” ja pis niinku sanskriitin ”makuinen”.) . Vuonna 1919 tätä yhdistelmäsanahirviötä ryhdyttiin myymään Japanissa tiivisteenä, joka laimennettiin valmiiksi juomaksi vedellä. Täytyy nostaa hattua herra Mishimalle, sillä tarvitaan aikamoinen bisnesvaisto ja pari kuutiota Donaldtrumpimaisia liikemieskykyjä, kun ryhdytään myymään maitopohjaista juomaa kansalle, jonka jäsenistä noin 90 % on laktoosi-intolerantikoita! Ilmeisesti Mishima tällaisia omasikin, sillä konsepti menestyi loistavasti. Sadan vuoden aikana tuotekehittelyn rattaat ovat jauhaneet reseptistä komean kasan erilaisia muunnelmia, joista yksi on testaamani hiilihappoinen (alun perin näissä ei sellaista ollut) valmiscalpis jogurtinmaulla höystettynä:

Herra porepallokin tykkää!

Jogurtticalpis löytyi, monien muiden itämaiden ihmetuotteiden tavoin, Tampereen East Asia Martista ja kevensi ostajansa lompakkoa puolellatoista egellä. Valmistuttaja oli luonnollisesti japanilainen Calpis co.,Ltd, mutta globaalin ja kapitalistisen maailman pelisääntöjen mukaan tuote on saatettu lopullisesti purkkiin halpatyövoiman avulla Thaimaassa. Tuote sisältää Calpista, sokeria ja 1 % verran jogurttia.

Avasin purkin tietämättä yhtään mitä odottaa ja otettuani rohkeasi kulauksen epämääräistä, haaleanvaalean kuplivaa nestettä olinkin jo myyty. Tämä on oikeasti hyvää! Juoma maistui samaan aikaan raikkaalle, pehmeälle ja miedosti happamalle. Maussa on monille suomalaisille tuttua jonkinlainen, etäisen greippilimonadimainen vivahde.  Tämän voisi kuvitella olevan erityisen hyvää helteisinä kesäpäivinä tai sitten, omaan tapaani, saunan päälle otettuna. Jogurtti istui koostumukseen hyvin ja todennäköisesti aikaansai mainitsemani pehmeyden maussa. Jos taas tykkää nauttia isojen poikien ja tyttöjen juomia, niin tämä käy niihin aivan verrattoman hyvin lantringiksi ja raaka-aineeksi. Japskit tätä ahkerasti sellaisena ilmeisesti käyttävätkin. Tälle tuotteelle annan varauksettomat kehuni: Jos käyt itämaisissa kaupoissa tai japanilaisessa ravintolassa, niin testaa ihmeessä, maku on oikeasti hyvä! Suosittelen raikkaan viileästi!

MAKU: Raikas, pehmeä, hieman hapan

HAJU: Lievästi sitruksinen, hapan

 Kokonaisarvosana: 4 ½ / 5

 Muista aloittaa pieneläinten talviruokinta ajoissa.

Lo-Han-Kuo Beverage

Nykyään vähänkin paremmin varusteltujen kauppojen hedelmätiskit notkuvat mitä erilaisimpia ja eksoottisempia hedelmiä sekä vihanneksia ja kaikenlaisiin uutuuksiin, useimmiten vuosikymmeniä kestävällä, terveellä epäluulolla ja välttelyllä suhtautuvat suomalaisetkin ovat jo melkoisia tekijöitä esimerkiksi chilien kasvatuksessa ja syönnissä. Alkaakin olla harvinaista löytää hedelmä, jolle ei vielä ole olemassa minkäänlaista suomenkielistä nimeä.

Jos suomalaisen nimen puuttumisen vielä voisikin ymmärtää, niin siinä vaiheessa, kun tuotteella ei ole edes vakiintunutta englanninkielistä nimeä, ollaan jo hyvin syvissä ja tutkimattomissa vesissä.

Kaikki nämä ehdot täyttävä tuote on kuitenkin olemassa ja se on hedelmä nimeltään Lo-Han-Kuo. Tämä Kaakkois-Aasiassa ja eteläisessä Kiinassa jo pian tuhannen vuoden ajan tunnettu hedelmä on länsimaissa melko tuore tuttavuus enkä henkilökohtaisesti ole nähnyt sitä myynnissä ainoankaan vierailemani kaupan hyllyissä. Kuvista päätellen 5-7 senttimetriä halkaisijaltaan oleva hedelmä muistuttaa lähinnä parikymmentä vuotta seurakäytössä ollutta, kolmen kilon painoista poikain kuulaa.

Lo-Han-Kuo tunnetaan erityisen hyvin perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä, jossa siitä valmistettua juomaa on käytetty muun muassa flunssan, liikalihavuuden, vatsan alueen ongelmien, diabeteksen ja sydänkohtauksien hoitoon. Kyllä, luitte oikein, sydänkohtauksien. Mitä erikoista tässä, yleensä ainoastaan kuivattuna käytetyssä hedelmässä sitten on? Eräs merkittävimmistä Lo-Han-Kuon ominaisuuksista on sen makeus. Hedelmästä saatava uute on jopa 300 kertaa tavallista sokeria makeampaa mutta sisältää tästä huolimatta ainoastaan minimaalisen määrän kaloreita ja hiilihydraatteja.

Löysin paketillisen Lo-Han-Kuo –hedelmän uutetta sisältäviä ”brikettejä” Tampereelta, Tullintorin kauppakeskuksessa sijaitsevasta ja aasialaisiin elintarvikkeisiin erikoistuneesta East Asia Martista. Tuotteen valmistaja on vaatimattomasti nimetty, kiinalainen Wuzhou King Three Coins Kang Shou Health Beverage Corporat i on Limited (sic). Plussaa tulee heti kättelyssä yritysnimen engrishistä.  Hinta ei varsinaisesti päätä huimannut (1,70€) ja kyseisestä määrästä valuuttaa luovuttuani sain vastineeksi seuraavanlaisen rasian:

Kuula on mennyt särki

Jos osaa suomalainen pakata elintarvikkeet tiiviisti ja moninkertaisesti, niin samaa voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa myös hieman idempänä asuvasta kiinalaiskansasta. Yksi iso, pahvista valmistettu pakkaus sisältää läpinäkyvään muoviin pakattuna tusinan pienempiä pahvipakkauksia, jotka puolestaan sisältävät hieman kovempaan muovikääreeseen kiedottuina yhteensä 24 ruskeaa, parin tavallisen sokeripalan kokoista brikettiä itse tuotetta. Huh, huh! Sotilaallisen tarkasta halvan pahvin käytöstä päätellen nämä varmaan pakataan samalla tehtaalla, missä jo kovasti haalentunutta puna-aatetta puolustavan Kiinan Kansanarmeijan loputtomaan myllyyn tuotetaan kaikenlaista paukkuvaa ja sirpaloituvaa kivaa.

Jos tällaisen ostaa muuten ulkomailta, ei välttämättä sitten kannata poistaa brikettejä rasiasta ja kääreistä, tai seurauksena voi olla intiimejä hetkiä tullitarkastajan kumihansikkaiden kanssa (tai mikäs siinä, jos sellaisesta tykkää), sen verran paljon nämä ruskeat palikat muistuttavat erästä suhteellisen miedoksi huumausaineeksi luokiteltavaa tuotetta!

Paketissa on tohtorisetämäisen tarkka ohje siitä, miten brikettejä tulisi käyttää (yksi kimpale tuotetta desiin kiehuvaa vettä, nautitaan kaksi kertaa päivässä), johtuen varmasti siitä, että tätä käytetään oikeasti lääkkeenä kiinalaisen lääketieteen muinaisessa ja mystisessä maailmassa. Oman kokemukseni perusteella suosittelisin kuitenkin tuplaamaan käytetyn vesimäärään, sillä desi Lo-Han-Kuo –hauduketta maistuu lähinnä aspartaamilla makeutetulle siirapille. Hedelmän osuus tuotteessa on varsin suuri, pakkauksen mukaan 95 %. Jäljelle jäävät 5 % koostuvat perinteisestä ruokosokerista.

Hieman ohjetta enemmän vettä lisäämällä Lo-Han-Kuo – juomasta saakin aikaan ihan mukavan makuisen, makean ja kuuman uutejuoman. Maku ei ole läntisenkään kielen nystyille mitenkään vieras, lähinnä sokerisen makea ripauksella jonkinlaista hedelmäisyyttä. Kyllä tätä kylmän päivän piristeeksi kiskoo ihan mielellään ja flunssajuomana hakkaa maussaan perinteisen kuuman marjamehun 100-0. Varsinkin näin diabeetikon kannalta juoma on mukava tuttavuus siinä mielessä, että se ei omien testieni perusteella vaikuta kovinkaan paljoa verensokeriin ja on vieläpä makeudessaan aito luonnontuote. Mikäli painoa on päässyt kertymään liikaa ja sitä on tarkoitus saada pois, niin laihdutuskuurin yhteydessä tällä voi mainiosti ja hyvällä omallatunnolla tyydyttää myös likaiset makeanhimontarpeensa kuurin siitä kärsimättä.

Rappeutuneen ja kilkkiset tiukasti lääkefirmojen pihdeissä pyristelevän länsimaisen lääketieteen testien mukaan Lo-Han-Kuolla on seuraavia hyviä ominaisuuksia:

                      o Toimii antioksidanttina

                      o Alentaa verensokeria (ainakin jäniksillä testattuna)

                      o Vahvistaa vastustuskykyä (ainakin hiirillä testattuna)

                      o Ehkäisee mononukleoosia aiheuttavan viruksen toimintaa

Tuote ei myöskään ole millään tavalla myrkyllinen, joten jos ei halua noudattaa kiinalaisen lääketieteen suosituksia, niin päivässä voi huoletta kumota sisuksiinsa useammankin kupillisen. Suosittelen kokeilemaan lämpimän makeasti.

MAKU: MAKEA!

HAJU: Makea, hieman tunkkainen

Kokonaisarvosana:  4- / 5

Blogi avattu!

No niin, tästä lähtisi! Blogi on avoinna, tervetuloa lukemaan, kommentoimaan ja lähettämään mahdollisia ideoita jatkokehitystä varten. Koitan ajan kuluessa customoida spartalaisen miehekästä (lue=karua) ulkoasua pala palalta tyylikkäämmäksi. Pyrin myös päivittämään tänne uusia juttuja kerran kaksi viikossa riippuen vähän muista menoista tuolla "varsinaisen" elämän puolella. Mutta koska blogin on tarkoitus käsitellä tekijänsä ajatuksenvirran sijaan erikoisia ja eksoottisia ruokatavaroita, niin seuraavaksi luvassa ensimmäinen sellainen.