Dorayaki -japanilainen pannukakku

Miten ystävämme japanilaiset saavat jopa kaikkein arkisimmatkin asiat näyttämään tietyllä tapaa harmonisilta ja tyylikkäiltä? Nyt täydellisyys on saatu ulottumaan jopa pannukakkuihin saakka.

Kun suomalainen sanoo notta ”pannari” niin mieleen tulee ensimmäisenä pellillisestä uunissa paistettua vehnäjauholevyä leikattu, neliön muotoinen pala äänieristelevylle maistuvaa mättöä. Japanialaiset eivät moiselle barbarialle ole ikinä lämmenneet ja niinpä idän saarivaltakunnassa päätettiin pistää pannarin kaava uusiksi. Tämän aivomyrskyn seurauksena syntyi kyseisestä herkusta nipponilainen versio: Dorayaki. Ulkonäöltään tämä pannukakkua ei muistuta sitten lainkaan länsimaista serkkuaan, sen sijaan ulkonäöllinen sukulaisuussuhde Les Arcs d’or:in perushampurilaiseen on hämmästyttävän selvä.

Warning! Objects may actually be smaller than they appear in pictures.

Oli onni, että onnistuin bongaamaan pannaripurilaisen East Asia Martin laajojen hyllyköiden kätköistä siitä huolimatta, että olin jättänyt silmälasit kotiin. Kyllä, löytämäni dorayaki on PIENI. Puissaltin kukkarostani tiskille jotakuinkin parin €lder Scrollsin verran ja näin vaihtoi maailman pienin pannukakkuhampurilainen omistajaa. 

Kotona pääsin syventymään ostokseeni vihdoin hieman paremmin. Läpinäkyvän muovikelmun suojelema dorayaki näytti todellakin melko vaatimattomalta, lähestulkoon olemassaoloaan häpeävältä tekeleeltä kädelläni. Koruttomaan muovikääreeseen liimatusta tuoteselosteesta paljastui heti karmiva totuus tuotteen alkuperästä: Vaikka valmistaja oli japskimaisen vakuuttavalta kuullostava Wagashi Ltd., niin valmistusmaaksi oli Japanin sijaan merkitty astetta läheisempi saarivaltakunta, Englanti! No, ehkä japanilaiset olivat vain ulkoistaneet valmistuksen kyseiseen kehitysmaahan, jossa pannukakuista on heitä enemmän perinteitä ja tietämystä…Paljon muuta pakkaus ei sitten kertonutkaan, paitsi, että dorayaki säilyy varmaan ikuisesti, koska mistään ei löytynyt ”parasta ennen” –päiväystä. Tosin jos tuotteessa kiinni ollut, epämääräinen tarralappu oli kyseinen päiväys, olisi nauttimani dorayaki mennyt vanhaksi vuonna 2161.

On se...pieni

Epämääräinen pannari ei aiheuttanut maisteluvaiheessa mitään hirvittävän suurta kulttuurishokkia: Dorayaki maistuu aika pitkälle pehmeältä pannarilta, jonka sisässä oli tässä tapauksessa reilu kerros äkkimakeaa suklaatahnaa. Maku on miellyttävän pehmeä, mutta ymmärrettävästi myös samalla aika teollinen. Jos pannari näytti alussa säällittävän pieneltä, muuttui näkemys nopeasti sitä syödessä: mieletön makeus ja suklaalevitteen raskaus sai pienenkin plätyn tuntumaan vähintään pari kertaa todellista suuremmalta! Ei tämä mitään pahaa ollut, mutta hintaansa nähden ei leivonnainen mitään hallelujaa-elämyksiä herättänyt. Täytyy kumminkin muistaa, että näin teollinen ja epäluonnollinen tuote tuskin maistuu lähellekään siltä, miltä vastapaistettu dorayaki, joten siihen nähden oli Wagashin tuote ihan miellyttävä tuttavuus. Jos olette kuivakoihin suomalaispannareihin pettyneitä, niin ostakaa kokeeksi tällainen. Eturuoaksi voi vetää vaikka sitten sen euron juuston.

HAJU:    Teollinen kakku, E-koodi.

MAKU:   Makea, maitosuklainen, pehmeä, E-koodi

Kokonaisarvosana:  3 1/2  /  5

"Jarmo, mikä toi on? " "Euron juusto, eikun dorayaki!" "WAAAAUUUU!"

Kopi Jahe –inkiväärikahvi

Aasian immeiset eivät osaa näköjään nauttia mitään tuotetta puhtaasti omana itsenään, vaan aina on sekoitettava keskenään mitä päättömimpiä ja yhteensopimattomimpia aineksia. Sama pätee niinkin perinteiseen ja yksinkertaiseen ainekseen kuin kahvi. Siinä missä suomalainen nauttii porovetensä joko mustana tai maidolla rohkeimpien heittäessä sekaan pari palaa sokeria (Poikkeuksena epäilyttävät helsinkiläiset, jotka ovat altistuneet kahveissa kaiken maailman frappucino-cappucino-lattemachhiato-WaffenSS-catmintnip-CitroënC5-mercibeaucoupbeaujolais-well-goodmornington-to-you, sir –hömpälle!) , ei saaristo- ja kahvintuottajavaltakunta Indonesiassa osata pitää asioita näin yksinkertaisina. Tästä mokanmustana esimerkkinä toimii Kepala Djenggot –tuotemerkin Kopi Jahe, joka on suomeksi sama kuin inkiväärikahvi. Nyt meni kyllä monelta huoltoaseman baarissa istuvalta kahvijuopolta Paulig väärään kurkkuun! Mutta eipäs hutkita ennen tutkimista, vaan katsotaan, minkälaista settiä Indonesian pojat ja tytöt ovat näistä raaka-aineista saaneet Suomeen saakka tuotettua.

Opi indonesiaa, osa 1: Kahvijauhe -Kopi Jahe

Opi indonesiaa, osa 2: Kulauta masukkaan 1 säkki kahvijauhetta keskiviikkoisin, taalainmaalainen sankari! -Masukkan 1 Sachet Kopi Jahe ke, dalam cangkir!

Pakkauksen ulkonäköä täytyy kehua: Ilmeisesti tuotteen valmistanut firma ei raaskinut käyttää rahaa väritulosteisiin, joten niinpä päädyttiin tyylikkään yksinkertaiseen, mustaa, valkoista ja ruskeaa, sekä niiden välimuotoja hyväksikäyttävään vaihtoehtoon. Lopputuloksena on mukavan retrohenkinen pakkaus, joka näyttää, kuin se olisi kiskaistu myyntiin jostakin viime vuosisadan alun siirtomaatavaraliikkeestä. Retropakkauksen sisältä löytyy kuusi kappaletta samaan kuosiin sopivia pussukoita, joista jokainen sisältää annoksen inkiväärikahvijauhetta.

Jos on tottunut sumppinsa nauttimaan moderniin tapaan suodattimen läpi filtteroituna, saattaa Kopi Jahe aiheuttaa ulkonäkönsä myötä pieniä puistatuksia. Kun jauheen päälle kaataa kuuman veden, näyttää lopputulos kupilliselta tummanruskeaa kuravettä, jonka päällä lilluu epämääräisiä sattumia. Hätäisesti ja huonosti valmistettuun pannukahviin tottuneet ulkoilmaihmiset sen sijaan ovat ulkonäön kanssa varmasti sinut heti kättelyssä. Juominkien jälkeen jää kupin pohjalle myös usean sentin paksuinen kerros mustaa kahvinpurulietettä. Nam!

Täytyy myöntää, että tällä erää valmiin juoman tuoksu korreloi erittäin hyvin sisällön kanssa:  kupillinen kurav…kohvia tuoksuu erehdyttävästi sekoitukselta...niinpä, kahvia ja inkivääriä! Haju ei ole ollenkaan paha, vaan aika kotoisen tuttu ja samalla melko mieto. Juoman maku sen sijaan on hienoinen pettymys, sillä sekoitus maistuu melkoisen laihalle ja inkiväärin polttavuus hautaa alleen kahvin astetta hienovaraisemman aromin. Kaiken kaikkiaan makua kuvailee parhaiten pirun makea, laiha kahvi, johon on lisätty joukkoon reilulla kädellä inkivääriä. Pahaa ei Jahettu Kopi ole, mutta ei myöskään jätä minkäänlaista elämää suurempaa muistoa jälkeensä.

Mikäli kuulut matkapahoinvoinnista kärsivien ihmisten suureen ja bussimatkoja vihaavaan joukkoon, saattaa Kopi Jahe tarjota mielenkiintoisen vaihtoehdon kyseisen ikävyyden korjaamisessa. Koska inkiväärin on lukuisissa, arvostetuissa kliinisissä testeissä (esim. Myytinmurtajissa) todettu ehkäisevän matkapahoinvointia, tarjoutuu tämän tuotteen myötä viimeinkin mahdollisuus yhdistää kahvinautinto oksennuksettomaan automatkaan! Tavallinen kahvinarkkari pysyttelee varmasti mieluummin, ainakin pidemmän päälle, ihan perinteisen sumpin parissa, vaikkakin kupillinen tätä saattaa kylmän talvipäivän päälle maistua jopa oikein hyvältä.  En tiedä, jäädyttäkää ensin itse itsenne ja testatkaa sitten.

P.S. Kopi Jahe on nyt myös katu-uskottavaa!
P.P.S. Arvatkaapa, mistä ostin.

HAJU:   Kahvia ja inkivääriä, palanutta puuta

MAKU: Outoutta, inkivääri polttelee, kahvin maku aika olematon

Kokonaisarvosana:  3+ / 5

Opi indonesiaa, osa 3: The Larch -The Larch