Old Jamaica –inkivääriolut

Praise da Jah!

Vaikka kylmä sota loppuikin jo pari vuosikymmentä takaperin, eikä idästä länteen loikkaaminen ole enää muodissa, niin aion silti ylittää kulinaristisen rautaesiripun ja siirtyä hetkeksi itäisestä maailmanosasta täysin toisaalle. Tällä erää osoittaakin siis kompassinneula suoraan länteen, kohti Jamaikan saaren ganjankatkuisia ja reggaen hyväilemiä rantoja. Näiltä auringonlaskun hiekoilta saapuu juoma nimeltä Old Jamaica –inkivääriolut.

Näin alkuun kaikille absolutisteille, tai muuten vain sivistymättömille tiedoksi, että modernilla inkiväärioluella (ginger beer) ei ole mitään tekemistä oluen kanssa, eikä se yleensä sisällä tippaakaan alkoholia. Toisin oli asia silloin, kun tämän hiilihappovedestä, inkivääristä ja sokerista valmistetun juoman  esimuoto kehitettiin, ilmeisesti Pohjois-Amerikkaan tulleiden siirtolaisten toimesta, joskus 1800-luvun puolessa välissä. Old Jamaica jatkaa kuitenkin omalla tavallaan näitä pitkänkunniakkaita perinteitä ja siinä käytetyn inkiväärin väitetään olevan laadukasta ja tulista Jamaikalaista sorttia. We’ll see about dat…

Ei ole helmikuinen Suomi Jamaika, ei sitten millään.

 

Ostin oman purkkini Old Jamaicaa East Asia Martista, mutta tätä juomaa olen nähnyt ihan kotoisten K-markettienkin hyllyillä. Ensiksi mainitun mestan etuna on, huolimatta siitä, että peruskoulun maantiedon tunneilla hereillä olleena tiedän Jamaikan sijaitsevan aivan jossain muualla, kuin Itä-Aasiassa, edullisuus, sillä tämäkin purtilo maksoi ainoastaan 1,20 markankorvaajaa ja tarttui käteeni ollessani tsekkailemassa hovihankkijaliikkeeni hyllyjä uuden ja oudon tavaran toivossa. Edes poliisin läsnäoloa ei tarvinnut olan yli kuikuilla, sillä tuoteseloste kertoi, että pössyttelystään kuulut jamaikalaiset eivät ainakaan tähän tuotteeseen olleet lisänneet minkäänlaisia ”yrttejä” makua antamaan. Syy tälle on varmasti siinä, että pahan Babylonin edustajana toimiva Guinness on kohta toistakymmentä vuotta sitten ostanut osake-enemmistön valmistajana tomivasta jamaikalaisyritys Desnoes & Geddesistä.

Ero aasialaisiin juomiin paljastuu heti purkkia avatessa. Tällä kertaa kuuluu kova sihahdus, joka kertoo ammattilaisen harjaantuneelle korvalle hiilihappojen välittömästä läsnäolosta. Purkista nenää hyväilemään kihoaa tuoreen inkiväärin freesi tuoksu. Suutuntuma on limonaatimaisen tuttu ja muistuttaa läheisesti Spritea tai 7upia. Erona näihin on kuitenkin inkivääri, jonka jälkimaku polttelee sopivan mukavasti kitalakea ja antaa vahvan sekä omaleimaisen säväyksensä juomalle. Muutoin juoman yleisilme oli länsimaisen makea; sokerin käyttöä olisivat limpparitehtaan sedät ja tädit voineet jättää jopa jonkin verran vähemmälle. Joka tapauksessa Old Jamaican oli pitkästä aikaa jollakin tavalla tuttu, mutta silti piristävän erilainen juoma, joka virkisti sekä mieltä, että kehoa raikkaalla ja inkiväärisellä maullaan tropiikin lämmön korvikkeena toimineen saunareissun päälle. Ja jälleen kerran on otettava se riski, että Päivi Räsänen ei pidä blogistani ja todettava, että kyllä tämä menisi pohjana jonkinlaiselle alkomahoolipitoiselle drinkillekin. Itse asiassa juoman valmistaja sitä dekadentin rappiolliseen henkeen sellaiseen käyttöön suositteleekin!

Vastuuttoman mainonnan uhri

 

Kas noin, nyt on Eksoottisten Eväiden syömätön helmikuu ylimääräistä päiväänsä myöten paketissa ja seuraavassa arvostelussa onkin sitten vuorossa jälleen jotakin sellaista outoa, joka antaa töitä myös purukalustolle! Lopussa vielä perinteiseen tapaan pisteet ja testaaja kakkosen vastahankainen mielipide.

HAJU: Inkiväärinen, raikas

MAKU: Vahvasti inkiväärinen, raikas, makea, sitruunainen

Kokonaisarvosana: 4 1/2  / 5

*******************************************************************

2nd opinion:

Aika mitäänsanomaton, maistuu lähinnä inkiväärille. Äklönmakea, Haisee vessanraikastimelle. Oho, tässähän on hiilihappoa!

Yunnan Tuo Cha –tee

Kärsitkö ylipainosta? Onko paha kolesteroli korkealla? Haluatko mahtua lentokoneessa yhdelle penkille kahden sijasta? Oletko jo unohtanut, mille mummolan vanha, kanojen asuttama heinälato maistuu? Pelko pois ja ilo pintaan, sillä tällä kertaa ei tarvita Sarasvuota tai Batmania apuun, vaan ongelmien ratkaisijaksi liihottaa maiden ja merten ylitse Tuocha, vaaleanpunainen pelastaja Kiinan supersankarivaltakunnasta!

Päivän nimi on siis Tuo-Cha, hyvin erityinen tee, joka kuuluu arvostettuihin kiinalaisiin Puer-teelatuihin. Näissä erikoista on valmistusmenetelmä: Puer valmistetaan käyttämällä (siis kompostoimalla) muutaman sadan gramman painoisia teekakkuja useita vuosia, josta tuloksena on vahvaa ja vanhetessaan maultaan paranevaa ihmejuomaa. Koska jo aiemmin tuli selväksi, että kiinalaisilla on jonkinlainen outo fetissi pääskysenpesiä kohtaan, ei liene yllättävää, että myös teenjuojat saavat tästä outoudesta osansa Tuo-Cha:n muodossa. Aito ja oikea Tuo-Cha on nimittäin Puer-teetä, joka on puristettu muoteissa pienten pääskysenpesien muotoisiksi kakuiksi. Cute.  En tiedä miten oikeaoppista tavaraa testaamani kiinalaisen Golden Sail Brandin valmistama tee on, mutta pääskysenpesän sijaan se on siististi annospusseihin pakattua ja valmiiksi hienonnettua. Hintakaan ei lisää illuusiota ainutlaatuisen mahtavasta elämyksestä, sillä kokonainen paketti tätä maksoi East Asia Martissa vaivaiset 2,5 €lwaria, eli suurin piirtein perus-Liptonin verran. Kaiken hyvän ja kauniin lisäksi Tuo-Chan pitäisi auttaa jollakin tapaa myös painonhallinnassa ja estää ikäväninhan rasvakudoksen muodostumista käyttäjiensä ruumiillisiin temppeleihin. Mahtavia lupauksia, mutta millainen aistielämys onkaan luvassa tästä ainutlaatuisesta tsajusta?

Värien harmoniaa

Kerrankin voi huoletta sanoa, että maku ei ole ainakaan sanoin kuvailematon, sillä sen verran kovat ja omintakeiset aromit tuo Tuo-Cha itsestään nauttijan kitalaelle tuo! Jo kunnolla hautuneen, punaisenruskean nesteen ensituoksahdus on melkoinen: Hajusta tulee mieleen betoninen navetta tai kellari, jossa säilytetään ylivuotisia, kuivia olkia. Ja jos tuoksu on outo, niin maku ei ainakaan siitä siirry yhtään piirua normaalimman suuntaan. Se minkä klyyvari aisti tuoksussa, ottavat vastaan myös makunystyt mutta vieläkin maanläheisempänä ja voimakkaampana. Betoninavetta-heinälatoon tulee pikanttina lisänä muitakin maaseudun iloja, joita voi parhaiten kuvailla ehkäpä märällä lampaalla ja lattiakanalalla. Niin, jos tämä olisi arvostettu viiniopas, niin makua todennäköisesti kuvailtaisiin sanalla ”maanläheinen”. Minä taas sanoisin vulgaaristi (ja realistisesti), että maistuu kananp****lle! Aivan käsittämättömän karseaa on tämä tee, ei voi mitään!

Tämän täytyy olla pahimman makuista teetä, mitä olen koskaan maistanut ja kaltaiseltani vannoutuneelta teenjuojalta  se on jo paljon sanottu! Jos tästä tavarasta antamani kuvaus vaikuttaa liioitellulta, niin käytännössä täysin samoja makukuvauksia tuli kahdelta toiseltakin teetä maistaneelta koehenkilöltä. Tässäpä maistaja kakkosen mielipide Yunnan Tuo-Chasta:

"Hjyuuh! Haisee karseelle! Maistuu kupissa seisseelle mustalle teelle, jossa ei maitoa, eikä sokeria. No hyi hitto! Haju käy nenään. En kyllä juo, vaikka laihtuis."

Me spoking goodwell engrish, no?

  

Jos kuulut siihen harvalukuiseen joukkoon, joka on jo maistellut Forssmanin ja Nordqvistin erikoisimmatkin teevalikoimat läpi, sekä syönyt suvun perintömaatilan heinäladon parempiin suihin, niin kannattaa panostaa palkkapussin pohjalta pari sestertiusta tähän aineeseen. En takaa, ettetkö tule pettymään, mutta melko varmasti et ainakaan ole moista makumaailmaa ennen teepussista kuppiisi saanut haudutettua. Tee on myös mainio vaihtoehto kaikille vanhoilliskepulaisille, jotka voivat ottaa kaiken irti Tuo-Chan tarjoamista, maanläheisistä ja maaseutumaisista aromeista, nauttimalla tätä tavaraa Paavo Väyrysen kampanjamukeista navetan karjakeittiön loimussa!

 

HAJU:  Betoni, perunakellari, vanha kivinavetta, heinälato

MAKU: Betoni, vanha kivinavetta, pähkinä, kuiva heinä, homeinen kuiva heinä, märkä lammas, lattiakanala

Kokonaisarvosana: 1,5 / 5

Pupu tykkäsi. Mutta se syökin heinää ja omia papanoitaan...