torstai 29. marraskuuta 2012

Kopi Jahe –inkiväärikahvi



Aasian immeiset eivät osaa näköjään nauttia mitään tuotetta puhtaasti omana itsenään, vaan aina on sekoitettava keskenään mitä päättömimpiä ja yhteensopimattomimpia aineksia. Sama pätee niinkin perinteiseen ja yksinkertaiseen ainekseen kuin kahvi. Siinä missä suomalainen nauttii porovetensä joko mustana tai maidolla rohkeimpien heittäessä sekaan pari palaa sokeria (Poikkeuksena epäilyttävät helsinkiläiset, jotka ovat altistuneet kahveissa kaiken maailman frappucino-cappucino-lattemachhiato-WaffenSS-catmintnip-CitroënC5-mercibeaucoupbeaujolais-well-goodmornington-to-you, sir –hömpälle!) , ei saaristo- ja kahvintuottajavaltakunta Indonesiassa osata pitää asioita näin yksinkertaisina. Tästä mokanmustana esimerkkinä toimii Kepala Djenggot –tuotemerkin Kopi Jahe, joka on suomeksi sama kuin inkiväärikahvi. Nyt meni kyllä monelta huoltoaseman baarissa istuvalta kahvijuopolta Paulig väärään kurkkuun! Mutta eipäs hutkita ennen tutkimista, vaan katsotaan, minkälaista settiä Indonesian pojat ja tytöt ovat näistä raaka-aineista saaneet Suomeen saakka tuotettua.



Opi indonesiaa, osa 1: Kahvijauhe -Kopi Jahe

Opi indonesiaa, osa 2: Kulauta masukkaan 1 säkki kahvijauhetta keskiviikkoisin, taalainmaalainen sankari! -Masukkan 1 Sachet Kopi Jahe ke, dalam cangkir!

Pakkauksen ulkonäköä täytyy kehua: Ilmeisesti tuotteen valmistanut firma ei raaskinut käyttää rahaa väritulosteisiin, joten niinpä päädyttiin tyylikkään yksinkertaiseen, mustaa, valkoista ja ruskeaa, sekä niiden välimuotoja hyväksikäyttävään vaihtoehtoon. Lopputuloksena on mukavan retrohenkinen pakkaus, joka näyttää, kuin se olisi kiskaistu myyntiin jostakin viime vuosisadan alun siirtomaatavaraliikkeestä. Retropakkauksen sisältä löytyy kuusi kappaletta samaan kuosiin sopivia pussukoita, joista jokainen sisältää annoksen inkiväärikahvijauhetta.

Jos on tottunut sumppinsa nauttimaan moderniin tapaan suodattimen läpi filtteroituna, saattaa Kopi Jahe aiheuttaa ulkonäkönsä myötä pieniä puistatuksia. Kun jauheen päälle kaataa kuuman veden, näyttää lopputulos kupilliselta tummanruskeaa kuravettä, jonka päällä lilluu epämääräisiä sattumia. Hätäisesti ja huonosti valmistettuun pannukahviin tottuneet ulkoilmaihmiset sen sijaan ovat ulkonäön kanssa varmasti sinut heti kättelyssä. Juominkien jälkeen jää kupin pohjalle myös usean sentin paksuinen kerros mustaa kahvinpurulietettä. Nam!

Täytyy myöntää, että tällä erää valmiin juoman tuoksu korreloi erittäin hyvin sisällön kanssa:  kupillinen kurav…kohvia tuoksuu erehdyttävästi sekoitukselta...niinpä, kahvia ja inkivääriä! Haju ei ole ollenkaan paha, vaan aika kotoisen tuttu ja samalla melko mieto. Juoman maku sen sijaan on hienoinen pettymys, sillä sekoitus maistuu melkoisen laihalle ja inkiväärin polttavuus hautaa alleen kahvin astetta hienovaraisemman aromin. Kaiken kaikkiaan makua kuvailee parhaiten pirun makea, laiha kahvi, johon on lisätty joukkoon reilulla kädellä inkivääriä. Pahaa ei Jahettu Kopi ole, mutta ei myöskään jätä minkäänlaista elämää suurempaa muistoa jälkeensä.

Mikäli kuulut matkapahoinvoinnista kärsivien ihmisten suureen ja bussimatkoja vihaavaan joukkoon, saattaa Kopi Jahe tarjota mielenkiintoisen vaihtoehdon kyseisen ikävyyden korjaamisessa. Koska inkiväärin on lukuisissa, arvostetuissa kliinisissä testeissä (esim. Myytinmurtajissa) todettu ehkäisevän matkapahoinvointia, tarjoutuu tämän tuotteen myötä viimeinkin mahdollisuus yhdistää kahvinautinto oksennuksettomaan automatkaan! Tavallinen kahvinarkkari pysyttelee varmasti mieluummin, ainakin pidemmän päälle, ihan perinteisen sumpin parissa, vaikkakin kupillinen tätä saattaa kylmän talvipäivän päälle maistua jopa oikein hyvältä.  En tiedä, jäädyttäkää ensin itse itsenne ja testatkaa sitten.

P.S. Kopi Jahe on nyt myös katu-uskottavaa!
P.P.S. Arvatkaapa, mistä ostin.



HAJU:   Kahvia ja inkivääriä, palanutta puuta
MAKU: Outoutta, inkivääri polttelee, kahvin maku aika olematon

Kokonaisarvosana:  3+ / 5

Opi indonesiaa, osa 3: The Larch -The Larch






torstai 22. marraskuuta 2012

Pocari Sweat –energiajuoma



Kun ihminen on pakotettu tuottamaan yli 40 sivua esseemuotoista tekstiä maailman tylsimmistä kuviteltavissa olevista aihepiireistä ja muokkaamaan vielä siinä samassa keskeneräistä päättötyötään valmiiksi, se ei ehdi tekemään mitään hauskaa ja hyödyllistä, kuten kirjoittamaan outoa blogia. Mutta nyt ovat pilvet väistyneet, gradu painossa ja FM:n paperit byrokratian kankeiden tekohampaiden pureskeltavina! Tämä tarkoittaa sitä, että on vihdosta viimein aikaa panostaa enemmän elämän tärkeisiin asioihin. Tällä kertaa tärkeä asia on energiajuoma, joka tulee Japanista ja tottelee herkulliselta kuulostavaa nimeä: Pocari Sweat!

Ionit vähissä? Pocari auttaa!

Miksi, oi miksi te japanilaiset aina käytätte englantia tuotteissanne, vaikka ette siitä mitään ymmärrä? Toisaalta, on kyllä hyvä, että käytätte, sillä muuten jäisivät monet hyvät naurut saamatta. Pocari Sweat on malliesimerkki japanilaisesta tavasta hyödyntää engrishiä: Otetaan (japskikorvaan) hyvältä kuulostava sana, joka ei tarkoita mitään (Pocari), lisätään perään trendikäs enkkusubstantiivi (sweat) joka jollakin lailla liittyy tuotteen luonteeseen (urheilujuoma) ja menekki on kotimarkkinoilla kovempi kuin joditableteilla vuoden 1945 Hiroshimassa! Sillä, että nimi kuulostaa englantia ykköskielenään käyttävästä oudolta tai jopa vastenmieliseltä, ei ole mitään väliä, koska nämä henkilöt eivät kuulu kohderyhmään eikä heitä ainakaan Japanissa edes kovin paljoa ole. Voiko nerokkaampaa markkinointistrategiaa enää edes olla!? Minäkin taidan perustaa kasvilannoitetta valmistavan yrityksen ja antaa yleislannoitteelle saman kaavan mukaan nimeksi esmes:  Hillois Shit! Kerron sitten, kun teen tuolla ensimmäisen miljoonani.

Oma tölkilliseni Pocarihikeä löytyi kaupasta, jossa minun varmasti uskottiin vihdoin kuolleen, jonka kunniaksi oli ehditty jo pitää monet bileet. Ilo oli East Asia Martin väelle kuitenkin ennenaikaista ja loppui lyhyeen kun pelmahdin paikalle vain poistuakseni 1,7 €xecutivea köyhempänä ja Pocari Sweat kainalossani (pun intended…). Kotosalla syvennyin tarkemmin sekä englantia että japania sisältäneeseen, isänmaallisen sinivalkoisin sävyin väritettyyn pikkupurkkiin ja totesin ilokseni tuotteen olevan aitojapanilainen, Otsuka Pharmaceutical Co., Ltd:n tuote.

Get your sweat here!

Heti purkin ritsahdettua auki, aistii nenä greippimäisen tutun aromin. Nenän ensivaikutelmaa komppaavat myös makunystyt kerrosta alempana: juoma maistuu laihan sitruksiselle, tuoden näin mieleen takavuosina huiman suosion saaneet, keinotekoisesti maustetut vitamiiniporetabletit, jotka piti liuottaa lasilliseen vettä ennen nauttimista. Juoma on siis sanalla sanoen mieto ja menee yhtä helposti alas niin japanilaisen kuin suomalaisenkin kurkusta. Mitään kovin dramaattista kokemusta Pocari ei saa aikaan, mikä on sinällään sääli. Jotenkin toivoin, että nautittuani purkillisen tätä, alkaisi tehdä mieli banzaita huutaen silpoa vihollisia samuraimiekalla tai tehdä jonkinlaisella ajoneuvolla kamikaze-isku lähimpään lentotukialukseen, mutta kun ei, niin ei! 

Jos tykkäät syystä tai toisesta hikoilla paljon, niin uskon, että Pocari Sweat on ihan kokeilemisen arvoinen palautumis-energiajuoma, eikä ainakaan maistu millään tavoin epämiellyttävälle. Tosi kovaan nestevajeeseen ei vähän alle kahden ja puolen desin purkista kovasti apua ole, mutta varmasti tämä jonkun treenisession päälle ihan kivuttomasti uppoaa. Ja kyllähän tämä nyt aina jonkun ES:n hakkaa kuin kendotaistelija lanittajan!



HAJU:  Hapan, greippimäinen
MAKU:  Sitruksinen, laiha, vitamiiniporetablettimainen

Kokonaisarvosana:  3 / 5