Georgialainen säilykesalaatti

Zdravstuitje! 

Kun Kaukoitä (lue: itämainen etniskauppa) on yksinkertaisesti liian kaukana ja Lähi-itä täälläpäin (lue: paikallinen pizzakebap) tylsä kuin kamelin kyttyrä, on aika palata sinne, missä Todellinen ja Oikea itä on suomalaisten mielestä sijainnut jo satojen vuosien ajan. Kyllä, katse ja makunystyrät törröttävät tällä kertaa Venäjälle! Historianopettajana elän jatkuvasti menneessä ja tämän vuoksi päädyn nytkin tarkoittamaan käsitteellä ”Venäjä” asteen verran suurempaa ja mahtavampaa Neuvostoliittoa. Jo muutaman vuosikymmenen ajan on nurin menneen Neuvostoliiton alueelta tullut Suomeen yhä lisääntyvässä määrin ihmisiä niin lomailemaan kuin tekemään työtä. Tämä väestöllinen kontribuutio on johtanut siihen, että nykyisellään isommista perusmarketeista alkaa löytyä jo jonkin verran kyseisen alueen ruokakulttuuria edustavaa sälää. Tämänkertainen erikoisuus lähti mukaan lompakossa tuskaisen kiljahduksen aikaansaaneen 3,8 €vgenin hinnalla niinkin mielettömästä mestasta, kuin Kokkolan citymarketista. Weeee!

Entisen NL:n alueena kunniakkaasti osaansa näytelleestä Georgiasta on tullut maailmaa ja kulttuuria rikastuttamaan monenlaisia, jännittäviä asioita, kuten esimerkiksi eräs viiksekäs herrasmies, joka kävi tekemässä maakauppoja Suomenkin suunnalla reilu puoli vuosisataa takaperin. Emme tiedä, mitä kaikkia keinoja Viiksi-Jooseppi käytti neuvottelupöydän isoossa päässä istuessaan, mutta jos hänellä olisi ollut mukanaan saksalaisten etupiirijakokavereidensa omistaman Dovgan-yhtiön georgialaiseen tapaan valmistamaa säilykesalaattimössöä, olisi hyvinkin mahdollista, että suuri osa suomalaisista puhuisi nykyisellään venäjää. 

Guten tag, herr SCHARF!

 No, mutta: Milles näyttää ja miltäs maistuu? Aikas hyvää pöperöä Georgian (Saksan) suunnallakin osataan tehdä. Paino todellakin sanalla ”pöperö”, sillä tomaatti-paprika-pepperoni –survos tekee salaatin rakenteesta hyvin pyremäisen ja kiinteän. Maku on miellyttävän erilainen: Pehmeä tomaatti ottaa matsia kipakamman pepperonin kanssa, pehmeiden kesäkurpitsanpalojen kontribuoidessa makubileisiin itseensä muista aineista imemäänsä suolaisuutta. Koko komeudesta tulee etäisesti mieleen mainio kreikkalainen (tai turkkilainen) kasvisruoka, munakoiso pyörtyvän imaamin tapaan. Purnukasta voi saada äkkiseltään mielikuvan tulisesta ruoasta, mutta todellisuudessa sisältö ei mitään massiivista tulisuutta tarjoa, pientä lämpöä paremminkin. Kyllähän tätä ihan mielellään syö, vaikkapa jonkin kotomaisen perusruoan kaverina tai tuoreen, vaalean 

leivän kumppanina.

Nam nam! Happy entrails!

MAKU: Pehmeä, tomaattinen, hieman tulinen, happamanmakea, leipämäinen (!?)

HAJU: Suolainen, hieman tomaattisen kipakka

Kokonaisarvosana: 3 1 /2 /5

Jos olisi vielä 70-luku, olisin ilman muuta itsesensuroinut tämän kuvan mahdollisen ulkopoliittisen selkkauksen ja Kekkosen myllykirjeen välttääkseni.

Miso ramen

Terppahdus kaikille! Epookkimaisen tauon jälkeen on aina ilo palata tänne ja jatkaa seikkailua erilaisten outojen ja syötäväksi väitettyjen asioiden parissa. Tällä kertaa pitkälle tauolle on olemassa oikeasti hyvä selitys: Työ vei mennessään vuodeksi ”asteen” verran Tamperetta pienemmälle paikkakunnalle, jossa outoja elintarpeita tarjoavien etniskauppojen määrä on tasan 0. Mutta eipä hätää, sillä kekseliäisyys ja luovuus voittavat nämäkin ongelmat! Tällä erää päätin ottaa käsittelyyn Suomessakin jo jonkin verran tunnettavuutta niittäneen, eksoottisen ruokalajin, josta on olemassa monia, suomenkielisiä versiota ja reseptejä pitkin nettiä, mutta näiden taso on mielestäni usein melko heikko. Nyt on aika korjata asia ja laittaa interwebbiin sekä arvostelu, että hyväksi todettu valmistusohje eksoottiselle eväälle nimeltään Miso ramen. Kun tätä kerran maistat, ei perisuomalainen perunakeitto enää tunnu miltään! But first some background history, my young grasshoppers.

Ramen on alkuperältään kiinalainen nuudelikeitto, jonka japanilaiset, nuo kopiokonemaailman kiistattomat valtiaat, omivat itselleen 1900-luvun alkupuolella ja muokkasivat sen muotoon, joka nykyäänkin yleisesti maailmalla tunnetaan. Ruoassa on yksinkertaisesti kyse kulhollisesta vehnänuudeleita, jotka uiskentelevat liemessä päällään kaikenmoista täytettä vihanneksista ja lihasta merilevään ja sieniin. Ramenin sydän on nimenomaan liemi, joka on yleisimmin soija, miso, liha- tai kalaliemipohjainen. Omasta mielestäni Miso on kaikista vaihtoehdoista (okei, olen syönyt ainoastaan miso- ja soijavariaatioita…) maukkain ja omaperäisin, joten niinpä se saa kunnian toimia tämänkertaisen eväksen pohjana. Mutta jätetäänpä turha höpinä sikseen ja hypätään sekaan prosessiin, jonka lopputuloksena on tarkoitus syntyä herkullinen ja ravitseva, japanilainen katuruoka. Kampai ja Banzai!

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

VALMISTUSAINEET: (Riittävät kahteen, reilunkokoiseen annokseen)

Liemi

1 litra vettä

2-3 ruokalusikallista vaaleita seesaminsiemeniä

2 pussia (10g) dashi-jauhetta

3-4 ruokalusikallista vaaleaa misotahnaa

2-3 teelusikallista chiliöljyä

Nuudelit

Oman mielen mukaan joko valmiita ramen-nuudeleita (suositus) tai muita vehnänuudeleita.

Päälliset

Oman maun mukaan vihanneksia.

(Hyviä ovat esim. kevätsipuli, maissi, tomaatti, paprika, paistettu pinaatti, herkkusienet )

Siivuja paistetusta kanan- tai porsaanlihasta tai raa-asta tofusta.

Kalapullia

Nori-merilevää

2 Kovaksi keitettyä kananmunaa

Paketti misotahnaa, seesaminsiemeniä, ramen-nuudeleita, dashi-jauhetta ja chiliöljyä

VALMISTUSOHJEET

1.Keitä kananmunat koviksi (n.7min.), jäähdytä kylmässä vedessä, kuori ja halkaise pituussuunnassa kahtia.

2.Mittaa vesi syvähköön kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Sillä aikaa kun vesi kuumenee, survo huhmareessa (tai mikälie ”mortteli” onkaan) seesaminsiemenet rikki.

3. Lisää kiehuvaan veteen dashi-jauhe, rikotut seesaminsiemenet sekä kananmunat. Sekoita ja anna kiehua hiljalleen kasaan 10–15 min.

No mercy! You are going in!

4. Keittopohjan kiehuessa, leikkaa valmiiksi päällysteainekset. Käytin omassa esimerkkikeitossani kalapullia, kevätsipulia, herkkusieniä, maissia, tomaattia, nori-levää ja tofua.

Vaimoni ei halunnut kalapullia saastuttamaan tekemäänsä kokonaisuutta...

5. Lisää misotahna keittoliemeen. (HUOM! Älä anna liemen enää kiehua, kun lisäät sinne misoa. Keittäminen pilaa mison maun.) Lisäys kannattaa tehdä mieluiten jonkinlaisen siivilän läpi suttaamalla. Kun miso on liuennut ja sekoittunut, jätä kattila levylle mutta älä anna liemen enää kiehua. Voit lisätä chiliöljyn tässä vaiheessa.

Ramenin valmistus sopii myös koprofiileille.  Kuvassa kuitenkin misotahna liukenemassa keittopohjaan.

Vähän öljyä sekaan ja liemi on valmis!

6. Keitä nuudelit paketin ohjeiden mukaan, huuhtele hyvin siivilässä kylmän veden alla ja aseta tarjoilukulhoihin. Älä uudelleenlämmitä nuudeleita vaan kippaa ne reilusti kylminä kulhoon. 

No mercy! You will bend in there!

7. Ryhdy asettelemaan päällisiä nuudelikeon päälle. Jos haluat olla oikein puhdasoppinen, niin luo päällisistä kaunis ja värikäs asetelma herätlltämään ruokahalua. Älä sotke päällisiä nuudeleiden sekaan tai keskenään, se on barbaarista. 

Koko konkkaronkka alkaa olla kasassa.

8. Kun kaikki muut päälliset ovat nuudelien päällä tarjoilukulhossa, nosta kauhalla liemestä kananmunanpuolikkaat muiden päällisten joukkoon. Kaada tämän jälkeen kuuma liemi koko komeuden päälle, niin että nuudelit ja suurin osa täytteistä peittyy sen alle.

Masu, itadakimasu!

9. Nauti loistavan aromikkaasta ja herkullisesta keitosta!

Pari sanaa nuudelikeiton syömisestä: Ainoa väline, mitä tarvitset ovat syömäpuikot. Napsi puikoilla päällisiä ynnä nuudeleita ja hörpi lientä suoraan kulhosta. Unohda länsimaiset, pikkusievät pöytätavat ja ryystä keittoa nuudeleineen kunnolla! Japanilaisessa ruokaperinteessä nuudelikeittojen ryystäminen ei ole ainoastaan sopivaa, vaan jopa suotavaa. Mikäli sormet eivät taivu puikkojen ympärille ja kulhosta hörppiminen tuntuu juntilta, niin mikään ei toki estä käyttämästä veistä, haarukkaa ja lusikkaa, senkin länsimainen ali-ihmisbarbaari!

Suurin osa raaka-aineista on saatavissa aivan normaaleista S- ja K-ryhmän kartellikaupoista, mutta muutamaa erikoisempi osanen on hankittava yleensä etniskaupasta.

Misotahna ja dashi-jauhe ovat ruokatarvikkeita, joita ei yleensä normaaleista kaupoista saa, joten jos paikkakunnallasi on aasialainen kauppa, kannattaa suunnata sinne. Tampereen East Asia Martissa on jotakuinkin täydellinen valikoima ramen-tarpeita aina misosta ja dashista oikeisiin ramen-nuudeleihin. Jos et moiseen liikkeeseen pääse, niin netistä saattaa olla mahdollista niitä tilatakin. On outoa, mikseivät ns. normikaupat ole ottaneet vielä valikoimiinsa dashia, joka on säilyvää jauhetta (WINK teille, K- ja S-kauppiaat) tai misoa, joka on säilyvää, soijapavuista valmistettua tahnaa (WINK vol.2, S- ja K-kauppiaat).

Ai niin. Dashi-jauhe on muuten sisällöltään pääasiassa NATRIUMGLUTAMAATTIA! IIK! Tämä ystävällishenkisenä varoituksena ruoka-ainehysteerikoille. Se on myös absoluuttisen tärkeä aine ramenissa, sillä ilman dashia, ei keittopohjasta tule millään oikean makuista. Jos haluat välttää natriumglutamaatin ingestoimista, niin voit toki valmistaa dashin itsekin keittämällä kuivattua tonnikalalastua ja kombu-levää kiehuvassa vedessä. Good luck finding those…

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

No mutta, mille tämä tekele sitten mahtoi maistua? En viitsi jäävätä itseäni, vaan arvostelen itse hyvään totalitaristisen diktatoriseen tapaan itse valmistamani annoksen:

Chiliöljyllä ryyditetyn misoliemen maku on herkullinen. Se on samaan aikaan suolaista ja umamista, antaen pehmeille nuudeleille ja päällisille herkullisen lisäaromin. Jokainen päällinen maistuu erilaiselle ja täydentää makuharmoniaa omalta osaltaan. Maun kuvaileminen on itse asiassa hyvin vaikeaa, se täytyy kokea itse. Koko annos on täydellinen ja johtaa uskolliset alamaisemme lopulliseen voittoon! Eläköön johtaja, eläköön misoramen! Tässä vielä aitoa historiallista kuvaa kansan reaktiosta johtajan tarjottua kaikille reilun annoksen tätä japanilaista herkkua.

HAJU: Täydellinen

MAKU: Täydellinen

Kokonaisarvosana: 5/5

Satru Asam -indonesialainen karkki

Kopi Jahe vaan pitkästä aikaa!

En jaksa edes keksiä mitään syitä (poislukien mm. työ, työnhaku, opintojen lopetus, halu vetää lonkkaa, paskan Citroënin jatkuva korjaaminen, pubivisat, laatuaika vaimon kanssa, bloggerin bugittamisen aiheuttama ärsytys, Skyrim, lautapelit, ulkoilu ja yleinen aikaansaamattomuus) laiskuudelleni tämän blogin suhteen, mutta yritän kesää kohden jälleen parantaa tapani.

Vihdosta viimein sain kuitenkin suunnattua sunnuntaisen kaupunkikierrokseni Stockmannin Galna Dagareiden kautta Tullintorin East Asia Martiin. Kulttuurishokki oli melkoinen, kun astuin The Tavaratalon keltaisten kassien muurahaiskekomaisesta paljoudesta etnisen liikkeen tyhjyyttä kaikuville käytäville. Valikoima oli kuitenkin edelleen mukavan runsas ja pienen etsiskelyn jälkeen tarttui kaiken kokenisiin kouriini keväisen värikäs ja pyöreä muovirasia suoraan Indonesiasta. East Asia Martissa ei olla kuultu onneksi inflaatiosta saatika sen aiheuttamasta hintojen noususta, joten rasiallinen värikkäitä karkkeja irtosi mukaani miellyttävään 1,6 €lviksen hintaan.

275 grammaa puhdasta zuikeria

On se sitten mukava huomata, että jossain päin maailmaa osataan vielä pakata karkit niin kuin pitääkin! Tässä tapauksessa pyöreä, halvasta muovista jossakin nyrkkipajassa Oriental Holding BV-nimisen tuottajan toimesta valettu kippo pitää turvallisesti sisällään valtavan määrän värikkäitä ja hauraan näköisiä karkinpalasia. Valmistusaineet on präntätty kippoon ainoastaan hollanniksi, mutta germaanisille kielille altistunut mieleni tulkitsi "Suikerin" sokeriksi, "Kleurstofin" väriaineeksi ja "Citroenzuurin" Citroënhapoksi.

Kun muovikipon aukaisee ja työntää nenänsä lähelle houkuttelevia karamelleja, tulvahtaa sieraimiin miedonkirpeä tuoksu, joka ainakin allekirjoittaneelle tuo mieleen supisuomalaisen, happaman karpalon. Kun indo-karkin heittää suuhun, sulaa se hetkessä makeaksi sokerimössöksi maistuen samalla miedosti happamalle. Alan epäillä, että juuri Citroënhappo saa aikaan tämän karkin hajoamisen atomeiksi sen joutuessa tekemisiin kosteuden kanssa. Kyseistä ainetta käytetään ilmeisesti myös samannimisen ranskalaisen auton laakereissa (KÖH!), parkkitutkissa (KÖH, KÖH!) ja jousitolpissa (KÖH, KÖH, KÖH!).

Aikas peruskarkkeja on Indonesia tällä kertaa lykännyt maailmalle, suomalaiset makunystyt eivät näitä vierasta sitten laisinkaan. Sokerisia, hieman hapokkaita ja suussasulavia mellejä voivat syödä myös muslimit, sillä ne on purkin mukaan teurastettu täysin halal-sääntöjä noudattaen.


HAJU: Karpaloinen, kipakan happoinen
MAKU: Makea, sitruunainen, sokerinen, karpaloinen

Kokonaisarvosana: 3 / 5

Vinkki Citroënin laadunvalvonnalle: Tämä on karkki. Auton osana sen toimivuus ja kestävyys ovat huonoja.